Globaali aika haastaa eettisyytemme. Yksilöt eivät ole irrallaan yhteisöistä ja vaikka politiikka on paikallista, sen seuraukset ovat globaaleita.
Huomattavan osuvasti nykyajan haastetta kuvaa jo antiikista tuttu platonilainen havainto, jonka mukaan yksilön näkökulmasta tarkasteltuna on viisasta on turvautua oikeudenmukaisuutta ylläpitäviin ja edistäviin ratkaisuihin päivittäisissä valinnoissamme elleivät voimat riitä parhaaseen ja röyhkeimpään vaihtoehtoon eli vääryyden tekemiseen ilman rangaistusta. Vaillinainen ja rajautunut eettinen ajattelumme on johtanut siihen, että ratkaisumme ovat yhä useammin kuppikuntaisia ja vain pienen piirin etuja huomioivia, joissa motiivit ovat entistä itsekkäämpiä. Näin vältytään kuitenkin yksilön kannalta huonoimmalta tilanteelta eli muiden ihmisten vääryyden kohteeksi joutumiselta.
Koko ihmisen elämisen ja olemisen ydin kiteytyy eettisyyteen etenkin tulevaisuuden suhteen. Oleellista siinä on yksilön suhde yhteisöihin.
Platon (1999). Teokset I. Suom. Marja Itkonen-Kaila, Marianna Tyni, Kaarle Hirvonen. Helsinki: Otava.