Adam Smithillä oli 1700-luvun loppupuolella visio paikallisesta taloudesta, jossa vireät pienyrittäjät ja perhetilat tuottavat sen mitä he itse ja heidän naapurinsa tarvitsevat. Hänen mukaansa paikallistalous ”panee väistämättä liikkeelle enemmän kotimaista tuotantoa ja tarjoaa tuloja ja työtä suuremmalle määrälle valtakunnan asukkaita kuin yhtä suuri ulkomaan kulutustavarakauppaan sijoitettu pääoma”.

Elinvoimainen paikallistalous toimii puskurina globaalin tuotannon ja talouden häiriöitä vastaan. Paikallistaloudessa hyödynnetään alueen omia voimavaroja tuotteiden, palvelujen, ruoan ja energian tuottamisessa. Tuottajan ja kuluttajan fyysinen läheisyys lisää läpinäkyvyyden aikaansaamaa luottamusta. Raha kiertää yhteisössä, minkä avulla on mahdollista lisätä maaseudun elinvoimaisuutta sekä tukea paikallisen kulttuurin säilymistä ja kulttuurista moninaisuutta. Talouden radikaali läpinäkyvyys ei ole uusi vaan varsin tuttu asia. Vielä sata vuotta sitten koko teollinen prosessi oli täysin läpinäkyvä. John Dewey kuvailee tätä osuvasti:

”Jauhot, puutavara, ruokatarpeet, rakennustarpeet, kotitaloudessa tarvittavat huonekalut, samoin metallitavarat, naulat, saranat, vasarat jne. tuotettiin lähiympäristössä, työpajoissa, jotka olivat aina avoinna kaikille ja jotka usein toimivat naapureiden kokoontumispaikkoina. Koko teollisen tapahtuman kulku oli käsillä raaka-aineiden tuotannosta maatilalla aina viimeistellyn tuotteen käytäntöön ottamiseen saakka.”

Nykyisessä verkottuneessa maailmassa globaali ja paikallinen yhdistyy entistä luontevammin ja yllättävilläkin tavoilla. Globaalit toimintamahdollisuudet ovat paremmat kuin koskaan aikaisemmin. Pienet joukkorahoituksen turvin perustetut ja kotisohvalta johdetut yritykset pystyvät haastamaan suuria monikansallisia toimijoita tarjoamalla ketteriä palveluja, jotka kohdentuvat ihmisten todellisiin tarpeisiin ja lisäävät koettua hyvinvointia uskottavasti. Maailmasta on muodostunut palvelujen ja tavaroiden vaihdon verkosto, joka kattaa syrjäisimmätkin seudut.

Aktiivisen kansalaisuuden merkitys voimistuu sähäkästi liikkuvan informaation vuoksi. Vaikuttamisesta on tullut verkottuneessa ympäristössä entistä palkitsevampaa. Suuryritykset ovat entistä enemmän riippuvaisia hyvästä maineesta, joka voi tahriintua hyvin herkästi. Jos patongissa on muoviteollisuuden raaka-ainetta suutuntumaa parantamassa, voi yksittäinen ihminen saada aikaan vyöryn, jonka ansiosta asia korjautuu. Tai jos virvoitusjuomayhtiön juomassa on pieniä määriä tietokoneiden komponenttien suojaamisessa käytettävää palonestoainetta tuotteen kuultoa parantamassa, voi yksi ihminen tehdä aloitteen, joka muuttaa asian.

Ihmisen talous on raaka-aineen muuttamista jätteeksi, sillä kaikki ihmisen tarvitsema aineellinen hyvä otetaan luonnosta ja palautetaan luontoon. Luonnonvarojen rajallisuus johtaa väistämättä nykyisten materia- ja energiaintensiivisten elämäntapojen muuttumiseen. Tällöin immateriaaliset aineettomat palvelut korostuvat tavaratuotannon sijasta. Palvelutaloudessa ideana on omistamisen sijasta tarjota käyttöoikeutta ja saatavuutta. Se lisää ihmisten välistä vuorovaikutusta ja säästää sekä energiaa että luonnonvaroja. Palvelutalous yhdistyy luontevasti paikallistalouteen esimerkiksi korjaus- tai vuokrauspalveluina.

Käytössämme olevat resurssit on mahdollista saada tehokkaampaan käyttöön jakamalla ja kuluttamalla niitä yhteisöllisesti. Aineettomat ja joustavat liiketoiminta-alustat omaavat huomattavaa kasvupotentiaalia. Maailman johtava taksiyhtiö on Uber, joka ei itse omista autoja vaan välittää kyytejä. Ansaintalogiikan lähtökohtana on se tosiasia, että autoihin sidottu pääoma on tyhjän panttina suurimman osan ajasta. Yksityisautot seisovat parkkipaikoilla, teiden varsilla ja piha-alueilla yli 90 prosenttia ajasta. Autonomisten itseajavien ajoneuvojen kehittämispotentiaali on osittain tämän saman periaatteen varassa: ilman kuljettajaa operoiva auto on mahdollista pitää liikkeellä maksimaalisia aikoja. Hissien kohdalla vastaava toiminnan muutos tapahtui jo vuosikymmeniä sitten ihmisen ohjaamasta hissistä itseohjautuvaan hissiin siirryttäessä.

Jakamistaloutta edustaa myös maailman nopeinten kasvava hotelliketju on Airbnb, joka ei itse omista lainkaan majoitustiloja vaan hyödyntää olemassa olevia huoneita ja huoneistoja. Niin ikään maailman vaikutusvaltaisin musiikkiyhtiö Spotify jakaa jo olemassa olevaa musiikkia. Tai Alibaba on yksi maailman arvokkaimmista jälleenmyyntiin keskittyvistä yrityksistä, mutta sillä ei ole lainkaan omaa varastoa. Spotify on maailman suurin teleyhtiö, mutta se ei omista tai ylläpidä yhtään tietoliikennekaapelia. Ja Facebook ei luo sisältöjä, vaikka toiminnan idea perustuu sisällön tuotantoon. Palvelu osallistaa käyttäjät.

Paikallista palvelutaloutta edistää esimerkiksi renkaiden myynnistä rengaspalvelun tarjoamiseen siirtyminen. Tällöin yrityksen edun mukaista on valmistaa mahdollisimman hyvin kulutusta kestäviä renkaita. Vuokrauspalvelut voivat sisältää esimerkiksi teollisuuskemikaalien vuokrausta, jolloin kemikaaleja yrityksille vuokraava yritys huolehtii käytettyjen kemikaalien käsittelystä palauttaen niiden ainesosat takaisin tuotantoon. Energian kohdalla siirrytään keskitetystä tuotannosta hajautettuihin paikallisiin ratkaisuihin, jolloin kuluttaja ja tuottaja lähentyvät toisiaan. Usein he ovat yksi ja sama henkilö. Energiayhtiöiden roolina vahvistuu palveluntuottaja, jonka ansaintalogiikka perustuu energiavirtojen hallintaan liittyvään osaamiseen.

Myös kotitaloustöihin sekä postipakettien, ravintola-annosten ja päivittäistavarakauppojen kuljetuksiin liittyviä palveluja on jo saatavilla. On selvää, että tämänkaltaiset talouden muodot yleistyvät alkuhankaluuksista huolimatta, sillä niiden toimintaidea rakentuu pääomien tehokäytön varaan. Niitä voidaan myös hallinnoida ketterästi paikasta riippumatta. Voi vain aavistella kuinka maailmaa muuttava voima on siinä, että kansalaisyhteiskunta alkaa itse tuottaa julkisen sektorin ja teollisuuden tähän asti tuottamista palveluista yhä suuremman osan.

—

Smith, A. (2015). Kansojen varallisuus: Tutkimus sen luonteesta ja syistä. Suom. Jaakko Kankaanpää. Helsinki: WSOY (Alkuteos: An Inquiry into the Nature and Causes of the Wealth of Nations, 1776)

Dewey, J. (1957). Koulu ja yhteiskunta. Alkuperäisteos The school and society 1907. Suom. Kalevi Kajava. Helsinki: Otava.