Planetaarinen sosiaalipedagogiikka tähtää inhimilliseen kasvuun, jossa erontekoja todellisuuden eri ulottuvuuksien välillä puretaan. Tällaisessa maailmansuhteen eheytymisessä on kyse (a) historian, nykyisyyden ja tulevaisuuden muodostaman jatkumon tiedostamisesta, (b) inhimillisen ja ei-inhimillisen todellisuuden välisen rajan ylittämisestä, sekä (c) paikallisen ja globaalin todellisuuden yhteyden sisäistämisestä.

Nykyaikana hämärtyy ihmisen suhde paikkaan, aikaan ja elämää ylläpitävään biosfääriin.

Entisajan ihmisen oman kodin ympärille rajoittuneessa elämänpiirissä kaikki elämiseen tarvittava oli käsin kosketeltavissa. Nykyään ihmiset kuuluvat yhä useammin virtuaalisiin yhteisöihin, jotka ylittävät kansallisvaltioiden rajat. Lisäksi globaali talous liittää päivittäisten valintojen kautta eri puolilla maailmaa eläviä ihmisiä ja luontoa toisiinsa ennennäkemättömillä tavoilla. Samalla katoaa ymmärrys aineiden ja energian kierroista, jokapäiväisen toiminnan vaikutuksista ja sen kestävistä rajoista. Suomalaisten ruokaan tarvittavista pelloista 40% on ulkomailla ja vesijalanjäljestä 50% muodostuu maamme rajojen ulkopuolella. Jokapäiväiseen elämään liittyvistä hiilidioksidipäästöistäkin Suomi tuo huomattavan osan ulkomailta.

Samalla kun massakuluttamisesta on tullut normaali tapa tavoitella hyvinvointia, planetaaristen rajojen lisääntyvä tiedostaminen haastaa määrittelemään kokonaan uusilla tavoilla ihmisen paikkaa osana muuta todellisuutta. Tämä johtuu siitä, että ihmisistä täyttyvä maapallo muodostaa suljetun systeemin, jonka on tultava toimeen omillaan. Yhä selvempää on myös se, että historia, nykyhetki ja tulevaisuus kohtaavat siten, että tulevaisuuden mieltäminen pelkäksi menneisyyden lineaariseksi jatkumoksi vähentää tulevaisuuden toivoa. Vaihtoehtoisten tulevaisuuksien kuvittelemisen ja todeksitekemisen merkitys korostuu.

Yhä useammalla yhteiskunnan sektorilla ”business as usual is not an option”.

Sosiaalipedagogiikan verkkokonferenssin puheenvuorossamme kysymme, millaisia piirteitä on sellaisella sosiaalipedagogisella orientaatiolla, joka toimii vastauksena nykyajan haasteisiin. Tunnistamme planetaarisen sosiaalipedagogiikan luovuttamattomaksi lähtökohdaksi sen, että ihmistä ei voi olla olemassa ilman elinvoimaista luontoa, ja että ihmisen kukoistaminen edellyttää jokaisen mahdollisuutta kokea itsensä arvokkaaksi ja merkitykselliseksi olennoksi pelkästään ihmiseksi syntymisen perusteella. Oletamme, että ihminen on ympäristönsä kanssa jatkuvassa vuorovaikutuksessa oleva toimija, joka etsii nykyhetkessä tasapainoa suhteessa itseensä ja ympäröivään todellisuuteen.

Uudistunut jokapäiväinen elämä yksilönä – yhteisöissä ja yhteiskunnassa – on askel kohti yhteiskunnan kokonaisvaltaista uudistumista. Tunnistamme kestävälle ja eheälle maailmansuhteelle kolme ulottuvuutta. Planetaarisuus viittaa näiden kolmen todellisuuden ulottuvuuden kriittiseen yhteistarkasteluun.

  • historia ja tulevaisuus
  • inhimillinen ja ei-inhimillinen
  • paikallinen ja globaali

Planetaarinen sosiaalipedagogiikka kyseenalaistaa vallitsevan modernismin ihanteen toisintamisen ja pyrkii uudistamaan yhteiskuntaa kestävää tulevaisuutta ja hyvää elämää palvelevaksi. Se linkittää yksilötason oppimisen yhteisöjen oppimiseen ja uudistumiseen. Keskeisiä vipuvoimia tähän ovat yhteisöllisyyttä vahvistava myötätunto sekä tulevaisuuslukutaito, jonka avulla yksilöt ja yhteisöt voivat rakentaa avarampia tulevaisuuskuvia ja käyttää niitä yhdessä hyväksi kestävämmän tulevaisuuden rakentamisessa. Planetaarinen sosiaalipedagogiikka toimii tulevaisuudentoivoa vahvistavana voimana, joka tähtää yhteiskunnan kokonaisvaltaisen kulttuurisen muutoksen aikaansaamiseen.

—

Tervetuloa kuulemaan aiheesta tarkemmin sosiaalipedagogiikan tutkimuspäivien verkkokonferenssiin perjantaina 20.3. klo 11.15, jolloin esittelemme tätä tutkimusaihetta Erkka Lainisen kanssa. Lisätietoja konferenssista löytyy tästä.