Työ muuttuu. Ennen työtä tehtiin, jotta toimeentulo olisi turvattu. Sittemmin työn teon syyksi on tullut myös tehokkuuden, tuottavuuden ja kilpailukyvyn parantaminen, jotta talous saataisiin kasvamaan. Tulevaisuudessa työtä tehdään yhä enemmän yhteiskunnallisten ja maailmanlaajuisten ongelmien ratkaisemiseksi. Jo nyt on havaittavissa se, että pelkkä palkka ei riitä motivoimaan työntekijää.
Tulevaisuudessa työllä pitää olla riittävän suuri tarkoitus. Sen tulee vastata yhä voimallisemmin niihin haasteisiin, joita tulevaisuus asettaa.
Teknologiat tarjoavat lihaksia ihmisen pyrkimyksille. Ne lisäävät vauhtia ja parantavat tehokkuutta. Haaste on siinä, että nopeutta jo osataan lisätä, mutta kuinka varmistettaisiin toiminnan suunta. Mitä tarvitaan lisää ja mitä vähemmän? Millainen on toivottava tulevaisuus? Enemmän kuin koodaajia tarvitaan niitä, ketkä kertovat millaista maailmaa koodilla kannattaisi rakentaa.
Mitä enemmän automatisaatio, digitalisaatio ja tekoäly lävistävät yhteiskuntaa, sitä enemmän työntekijän ominaisuuksissa korostuu inhimillisyys – se millainen Homo Sapiens pohjimmiltaan on. Siirrettävien taitojen merkitys kasvaa, sillä toisia ammatteja poistuu ja uusia tulee tilalle.
Auringonnousun alat rakentavat luottamusta herättävää tulevaisuutta. Ja sitten on auringonlaskun aloja. Ihmiselle ominaiset ja ainutlaatuiset piirteet korostuvat siksi, että juuri niiden avulla on mahdollista sukkuloida eri ammattien ja toimialojen välillä. Nämä osaamiset, taidot tai kyvykkyydet viittaavat yleisiin elämäntaitoihin, joiden avulla yhteiselämästä tehdään hyvää.
Ammatista toiseen siirrettäviä ihmisen ominaisuuksia ovat luova ongelmaratkaisu, yhteisön voimaa esiinottavat vuorovaikutustaidot sekä omien tunteiden ja toiminnan säätely.
Asiantuntijatyö kaikkiallistuu. Aika ja paikka menettävät merkitystään samalla kun työn ja vapaa-ajan raja hämärtyy. Myös palkkatyön ja vapaaehtoistyön välinen raja hälvenee tulevaisuudessa. Työksi mielletään yhä vahvemmin kaikki sellainen toimeliaisuus, jolla rakennetaan vahvaa yhteiskuntaa ja kestävää tulevaisuutta.
Myös tuottajan ja kuluttajan välinen raja madaltuu. Ns. neljännen sektorin nousu kaupunkiaktivismin muodossa on yksi esimerkki tästä. Kaupunginosa tai kortteli aktivoituu yhdistämällä voimansa esiintulleiden ongelmien ratkaisemisessa siten, että perinteinen tuottajan ja kuluttajan välinen roolitus ei enää kuvaile toimintaa. Toiminta on dynaamista ja alueella asuvien ihmisten todellisiin tarpeisiin perustuvaa.
Yhteiskunnan tai organisaation vahvuus mitataan suhtautumisessa erilaisuuteen. Uudet ajatukset syntyvät tavanomaisuutta säröyttämällä. Ilman uusia ajatuksia ei ole edistymistä. Jäljelle jää vain samanlaisuuden toistamista ja sen mukanaan tuomaa taantumista. Taantumisen seurauksena eteenpäin menemisestä tulee vaikeaa.
Täydellinen työpaikka on organisaation tarkoitusta päämäärätietoisesti toteuttava yhteisö. Sitä rikastuttaa sen jäsenten toisiaan täydentävä erilaisuus. Kaikki yhteisön jäsenet kokevat itsensä arvokkaiksi ihmisiksi sellaisina kuin ovat.