Työelämä muuttuu. Puhe merkityksettömyydestä lisääntyy. Silti työn tarkoituksesta käyty keskustelu tuppaa jäämään ohueksi.
Suomi on talouskasvuriippuvainen hyvinvointiyhteiskunta. Työn tarkoituksena ei enää vuosiin ole ollut pelkkä toimeentulon turvaaminen vaan myös talouskasvun vauhdittaminen. Nämä kaksi työn tarkoitusta eivät kuitenkaan riitä merkityksellistämään työtä nykyaikana.
Luonnon näkökulmasta ihmisen talous on luonnonvarojen muuttamista jätteiksi ja päästöiksi.
Kun luonnonvarat hupenevat, ilmasto kuumenee ja luonnon monimuotoisuus köyhtyy, tarvitaan työlle puhuttelevampi uusi tarkoitus.
Työn kolmas tarkoitus toteutuu työssä, jonka avulla ratkaistaan tulevaisuuden toivoa vieviä ongelmia. Kun hyvää tulevaisuutta rakennetaan päättäväisin ottein, on työllä nykyajan ihmistä puhutteleva tarkoitus. Eri toimeliaisuuden muodot – yrittäjänä toimiminen, palkkatyö ja vapaaehtoistyö – voivat kohdata toisensa ongelmia ratkottaessa.
Työn kolmannen tarkoituksen ymmärtää, kun havahtuu siihen yksinkertaiseen tosiasiaan, että aivan kaikki mitä ihminen tarvitsee, otetaan luonnosta ja lopulta palautetaan luontoon. Siksi talouskasvun varaan ripustautuminen on vuosi vuodelta arveluttavampaa kuin vakaa talous, joka perustuu ratkaisujen löytämiseen ja käyttöönottoon.
Olennaista on haastaa nykyinen elintason jatkuvaan parantamiseen tähtäävä hyvinvointi-ihanne kysymällä, miten pääsisimme eroon riittämättömyyden, merkityksettömyyden ja mitättömyyden kokemuksista. Ja kuinka oppisimme lisäämään luottamusta, tyytyväisyyttä, merkityksellisyyttä ja arvokkuutta?
Ehkäpä työn kolmas tarkoitus auttaa tässäkin, sillä maailmaa varten eläminen antaa elämälle sisällöllistä täyteyttä toisin kuin itsekäs oman edun tavoittelu.