Siirtymämuotoilu – yhteiskunnallista muutosmuotoilua

Ensin oli tuotemuotoilu, sitten tuli palvelumuotoilu. Seuraava suuri avaus on siirtymämuotoilu, jonka avulla siirretään yhteiskunta sellaiseen asentoon, josta tulevat sukupolvet ovat ylpeitä.

Siirtymämuotoilu on poikkitiedolliseen lähestymiseen perustuvaa yhteiskunnallisen muutoksen suunnittelua ja toteuttamista. Sen tarve on suurempi kuin koskaan aikaisemmin ihmiskunnan historiassa. Tarve johtuu kolmesta asiasta:
(a) Ihmisten määrä on suuri suhteessa käytössämme oleviin maapallon resursseihin ja kantokykyyn
(b) Hyvinvoinnin tavoittelun keinot ovat kulutuskeskeistyneet
(c) Yksilökeskeisyys on lisääntynyt

Hyvinvoinnin keskeisimpiä tekijöitä on usko hyvään tulevaisuuteen. Nyt tämä usko on koetteella edellä mainittujen tekijöiden yhteisvaikutuksen vuoksi. Siirtymämuotoilun perustana on väistämätön tosiasia, jota nykyinen yhteiskunnan toiminnan rakentuminen ja kansalaisten hyvän elämän tavoittelu ei riittävästi huomioi. Kiistämättömästi totta on se, että kaikki ihmisenä olemisen haasteet palautuvat ekologisiin ja sosiaalisiin lähtökohtiin. Ilman ekologista perustaa ei ihmisyhteisöä voi olla olemassa ja ilman ihmisyhteisöä ei taloutta voi olla olemassa. Talous on luonnonvaroihin ja ihmisen panoksiin perustuva ekososiaalinen prosessi.

Siirtymämuotoilussa huomion kohteena on yhteiskunnassa vallitseva ihmisten välinen epätasa-arvoisuus, kansanterveydelliset riskit, likaiset energiaratkaisut, tuhlailevat teolliset prosessit, elämän iloa tukahduttava ja latistava ilmapiiri, epätaloudellinen talous sekä kaikenlainen urautunut ja vaihtoehtoja näkemätön ajattelu.

Yhteiskunnallista muutosta muotoiltaessa pitää tunnistaa suunta, johon pyritään ja keinot, joilla muutos toteutetaan. Suuntaa havainnollistaa seuraava taulukko, jossa erittelen muutoksen kohteita ja tarvittavan muutoksen suuntaa.

siirtymamuotoilu-salonen-suunta

Siirtymän toteuttaminen perustuu eri näkökulmien yhteistarkasteluun, jonka avulla on mahdollista tunnistaa eri asioiden ja ilmiöiden keskinäisriippuvuuksia.

Käyttäytymistieteiden näkökulma osoittaa, että ihmisen kyky nauttia arkisista myönteisistä tunteista heikkenee jos huomio kohdistuu ensisijaisesti materiaalisiin asioihin. Samalla ympäröivän todellisuuden itseisarvo vähenee ja siitä tulee toiminnan objekti. Objektina oleminen mitätöi toiminnan kohdetta olipa sitten kyseessä ihminen, eläin, kasvi tai mikä tahansa muu ympäröivään todellisuuteen kuuluva asia.

Yhteiskuntatieteiden näkökulman mukaan hyvä elämä on vahvasti yhteydessä mahdollisuuteen tyydyttää perustarpeet, jotka ovat luonteeltaan pääasiassa materiaaliseen vaurauteen perustuvia. Veden, ravinnon, vaatteiden, asunnon, energian, terveydenhoidon ja itsensä kehittämismahdollisuuksien toteutumisen jälkeen ihmisen onnellisuus on ennen kaikkea henkisen ja aineettoman kulttuurin varaan rakentuvaa. Näiden tekijöiden lisäämisellä ei ole lainkaan maapallon rajallisuudesta johtuvia reunaehtoja. Niiden lisääntymisestä seuraa hyvää kaikille.

Luonnontieteiden näkökulman mukaan meidän jälkeemme tulevien sukupolvien (hyvän) elämän mahdollisuudet heikentyvät kulutuksen maksimointiin perustuvan hyvinvointiparadigman vuoksi. Tämä perustuu siihen tosiasiaan, että maapallo muodostaa suljetun systeemin, jonka osana talous toimii. Käytännössä aivan kaikki ihmisen tarvitsema materia otetaan luonnosta ja palautetaan luontoon.

Taloustieteiden näkökulmasta tiedämme, että jakavammat ja osallistavammat talouden muodot ovat mahdollisia. Käyttöoikeuden ja saatavuuden merkitys vahvistuu. Esimerkiksi autojen omistamisen sijasta ensisijainen tarpeemme on liikkumispalvelu. Ja porakoneiden omistamisen sijasta todellinen tarpeemme on reikä asuntomme seinään silloin tällöin. Tarvitsemme valaistuspalvelua enemmän kuin polttimoiden ja valaisimien omistamista. Kylmälaitteitakaan emme välttämättä ensisijaisesti halua omistaa vaan tarpeemme on elintarvikkeiden viilennyksen saatavuus.

Poliittisen ohjauksen merkitys siirtymässä on huomattava. Tiedämme esimerkiksi, että verorasitusta ei kannata suunnata asioihin, jotka ovat hyvinvoinnin kannalta merkityksellisiä. Työ on yksi keskeisimpiä kansalaisten hyvinvointia kannattelevista asioista. Työn verottamisen sijasta verorasituksen tulisi suuntautua asioihin, jotka kääntyvät hyvää elämää vastaan. Näitä ovat esimerkiksi eliniänodotetta lyhentävät tekijät kuten epäterveellinen ravinto, saastuttavat energiatuotantotavat ja jätettä ja päästöjä tuottavat teolliset prosessit.

By | 2017-05-04T15:14:08+00:00 2015-09-18|