Uutuusteoksessamme Sivistys vaurautena – radikaalisti, mutta lempeästi kohti kestävää yhteiskuntaa päivitämme Maria Joutsenvirran kanssa vallalla olevan edistysihanteen. Osoitamme, että on mahdollista luoda yhteiskunnalle ja kansalaiselle sellainen edistyskertomus, joka nostaa ihmisen täyteen mittaansa. Vähempään tyytyminen ei riitä, sillä elämä on ainutkertaista ja ainutlaatuista.
Väitämme, että vallalla olevan edistysihanteen heikkous on suorituskeskeisyys. Silloin käsitykset onnistuneesta elämästä kaventuvat. Elämästä tulee suoritus, jonka onnistumista tai epäonnistumista osoitetaan numeroilla. Tämän seurauksena elämän merkityssisällöt tyhjentyvät. Riittämättömyys, mitättömyys ja tarkoituksen puute saavat sijaa.
Suorituskeskeisessä yhteiskunnassa ihmisen elämä uhkaa typistyä talouskasvun kokoiseksi.
Kun elämä pelkistyy suoritteeksi, jää elämän koko täyteys tavoittamatta. Tämä johtuu siitä, että ne asiat, jotka tekevät elämästä elämisen arvoista, eivät taivu suureiksi, joilla eteenpäinmenoa on totuttu mittaamaan.
Elämän merkityssisällöt tyhjentyvät myös siksi, että nykyaika pirstaloittaa elämää. Silloin hallinnan tuntu heikentyy. Asioiden väliset yhteydet hämärtyvät ja erillisyydet korostuvat. Kun kokemus elämästä on irrallisuuden värittämää, ei elämällä ole mitään sen suurempia tarkoituksia.
Elämän täyteydessä on kyse siitä kuinka asetutaan rikastavaksi osaksi maailmaa, Suomea, oman paikkakunnan elämää, sukua, perhettä tai lähisuhdetta.
Uudistuvassa edistyskertomuksessa jokaiselle ihmiselle on tilaa ja omannäköinen paikka.
Sivistymisessä individuaalinen kohtaa kollektiivisen – henkilökohtaisesti omaksuttu sosiaalisen. Sivistyessään ihminen määrittelee itseään osana ympäröivää todellisuutta ja ylittää vallitsevaa. Silloin käsitykset todellisuudesta avartuvat. Täyteen ihmisyyteen kasvamisen käyttövoimana on järki, tunteet ja mielikuvitus.
Jokaisessa ihmisessä on heikkoutta ja vahvuutta. Hahmottelemamme uuden edistyskertomuksen mukaisessa yhteiskunnassa politiikan päämääränä on kansalaisten kukoistaminen. Jokaisessa ihmisessä oleva ainutlaatuisuus on se voima, jonka varaan tulevaisuuden toivo rakennetaan. Tulevaisuuden toivo perustuu kansalaisissa olevien vahvuuksien esilläoloon.
Erilaiset kansalaisten vahvuudet muodostavat yhteiskunnassa erilaisia toimijuuksia, jotka täydentävät toisiaan. Kaikella toimeliaisuudella on yhteinen päämäärä: hyvän tulevaisuuden muotoileminen sellaiseksi, että (a) elämän edellytykset säilyvät ja (b) jokainen voi kokea elämänsä merkitykselliseksi ja arvokkaaksi.
Jokaisessa ihmisessä on jotakin mykistävän kaunista.
Jokainen teko ja tekemättä jättäminen on kannanotto jonkinlaisen maailman puolesta – ja jonkinlaista maailmaa vastaan. Tulevaisuuden tekijäksi ryhtyvä kansalainen asettuu jokapäiväisillä teoillaan ratkaisijan rooliin. Ratkaisijana hän lunastaa oman paikkansa ainutkertaisessa elämässä. Pienistä ratkaisuista kasvaa puroja, jotka muodostavat maailmaa muuttavan joen. Mutta puro syntyy yksittäisistä metsään satavista pisaroista.
Sivistys kysyy suuntaa. Näissä korona-ajan poikkeusoloissa korostuu se tosiasia, että pienikin teko voi olla kokijalle itselleen suurta ja merkittävää. Siinä missä vanha edistysihanne korosti nopeutta, on Sivistys vaurautena -teoksessa kuvailemassamme edistyskertomuksessa oleellista suunta.
Suuntatietoisuus on juuri sitä ratkaisuksi asettumista. Ratkaisuiksi asettuvat teot lisäävät kokemusta täyteläisestä elämästä, jolla on riittävän hyviä syitä ja tarkoituksia.
Yksi maailmaa muuttava teko on puheeksiottaminen. Se, mistä puhutaan, lisääntyy ihmisyhteisöissä. Informaatioyhteiskunnassa – tai informaatioplaneetalla, jossa ihmiset ovat ennen näkemättömillä tavoilla kytköksissä toisiinsa – puheeksiottamisesta voi seurata lumipallomainen kasvu, kuten #metoo -ilmiö osoitti.
Ratkaisuksi asettuminen antaa ihmiselle kaaokselta suojaavaa mieltä.
Sivistys on vaurauden korkein muoto, sillä ilman sitä hyvää tulevaisuutta ei ole. Sivistyminen haastaa kansalaiset, yhteisöt ja koko yhteiskunnan uudistumaan – kirjoittamaan omalla elämällä uutta edistyskertomusta, joka saa ihmismielen haltioitumaan ja antaa meidän jälkeemme tuleville ihmisille hyviä syitä olla meistä nykyihmisistä ylpeitä.
